Asianajotoimistopäivä seilasi tänä vuonna Tallinnaan ja kokosi yhteen 160 asianajotoimistoissa työskentelevää ihmistä – suurin osa heistä muita kuin juristeja. Tapahtuman aikana kuulimme puheenvuoroja niin virolaisista innovaatioista työhyvinvointiin, viisaammista tavoista järjestää työpäivät kuin siitä, miten moninaisia työtehtäviä asianajotoimistot kätkevät sisäänsä.

Asianajotoimistot ovat paljon muutakin kuin perinteistä juristin työtä. Kerran vuodessa assistentit, sihteerit, talous- ja henkilöstöosaajat – ja ihmiset joiden tittelit yhdistävät näitä tai ovat jotakin aivan muuta – kokoontuvat yhteen oppimaan uutta ja verkostoitumaan ajankohtaisten teemojen äärelle. Lähdimme toimistostamme mukaan matkalle hieman poikkeuksellisella kokoonpanolla, sillä sain asianajosihteerinä seurakseni niin toimiston perustajan Emmin kuin juristi Johannankin.

Tänä vuonna kahden päivän aikana nousi esille erityisesti ajatuksia siitä, miten omannäköisiä polkuja ihmisillä asianajotoimistoissa on, ja kuinka työnantajat voivat näitä uria parhaiten tukea. Ilahduttavan monenlaisista poluista huolimatta yhteisiä piirteitä tuntui nousevan esille – ainakin sellaisia, jotka mikrofoniin lavalla puhuttaessa herättivät kuulijoissa huomattavasti nyökkäyksiä. Monella assistenttina tai muussa kuin suoranaisesti juristina asianajotoimistossa työskentelevällä korostui nimittäin puheissa halu kehittää työyhteisöä ja työntekoa, niin omaa kuin kaikkien omassa toimistossa ja jopa koko alalla työskentelevien. Erityisen arvostettavina työyhteisön piirteinä nousivat esille juuri mahdollisuudet osallistua työpaikan kulttuuriin vaikuttamiseen.

Työpaikan kulttuuriin ja hyvinvointiin liittyviin teemoihin saimmekin perehtyä kattavasti mm. asianajotoimisto NJORDin osakkaan Katrin Sarapin osakkaan puheenvuoron kautta. Oli kiehtovaa kuulla, kuinka virolainen sääntely pyrkii osaltaan ohjaamaan työpaikkojen kulttuuria kestävään, työntekijöitä kunnioittavaan suuntaan, kuin myös siitä, minkälaisia tekoja hyvinvoinnin edistäminen tarkoittaa päivittäisessä työssä asianajotoimistossa (lähtien siitä peruslähtökohdasta, etteivät valot loistaisi toimistorakennuksen ikkunoista yöllisessä Tallinnassa). Teema näkyi vahvasti myös Baltian maiden suurimman asianajotoimiston, Soraisen, henkilöhallinnosta vastaavan Kristiina Härmsin esityksessä: Soraisen toimisto on aloittanut Viron itsenäistyttyä, ja perustajalla on ollut alusta lähtien suunnitelmana toimia Viron lisäksi muissa Baltian maissa. Samalla ihmiset ja heidän sitoutumisensa yhteiseen matkaan ovat olleet toiminnan sydämessä alusta lähtien.

Yhteisöllisestä hengestä huolimatta uran tekeminen omannäköiseksi kiinnosti osallistujia yhtä lailla. Moni oli aloittanut tietyssä tehtävässä, esimerkiksi assistenttina, ja edennyt oman talon sisällä toisenlaisiin asiantuntijatehtäviin. Toisaalta päivän aikana niin keskusteluissa kuin puheenvuorojen teemoissa pysyi vahvasti läsnä se, että oman työnsä voi aina tehdä paremmin, vaikka titteli pysyisi samana. Ihmiset kirjoittivatkin tiiviisti muistiinpanoja, kun tietokirjailija Sampo Sammalisto jakoi käytännönläheisiä, yksinkertaisen oivaltavia vinkkejä parempaan ajanhallintaan. Ytimessä oli hallinnan tunteen palauttaminen työhön, oma-aloitteisuuden ja järjestyksen ylläpitäminen kiireisessä ja sosiaalisessakin työssä. Ehkä useampikin kävijä aloittaakin Tallinnasta palattuaan jonkin ajanhallintaa kehittävän teon – lähtien sähköpostien ilmoitusäänten sammuttamisesta tai vaikka to do -listojen korvaamisella värikoodatuilla kalenterimerkinnöillä.

Henkilökohtaiseen elämäänkin sai tapahtuman mittaan ratkaisevan tärkeitä vinkkejä, kun tilaisuuden puheenjohtaja, asianajaja Ilona Piironen jakoi olennaisimpia neuvoja liittyen siihen, miten voimme kaikki varautua elämän varalle juridiikan avustuksella: tietoisku valaisi tärkeimmät ymmärrettävät asiat velkakirjoista ja takauksista testamentteihin ja edunvalvontavaltuutuksiin.

Kaiken kaikkiaan kannustava näkemys siitä, että yrityksen ytimessä ovat aina ihmiset, tuntui läpäisevän koko tapahtumaa.

Itselleni kaikista avartavinta asianajotoimistopäivien aikana oli kuitenkin havahtua siihen, miten moninaisia polkuja ihmisillä on asianajotoimistojen palvelukseen ollut. 

Kuten talouspäälliköllä, joka oli aloittanut vaatesuunnittelijana. Entisellä kampaaja-yrittäjällä, jonka päivät täyttyvät nykyisin juridiikan tukitoiminnoista rikoskysymyksistä yritysjuridiikkaan. Tai vuoden talentti -palkinnolla huomioidulla entisellä rakennusrestauroijalla ja monilahjakkuudella, joka löysi tiensä erilaisten vaiheiden kautta asianajosihteerin tehtävään.

Asianajotoimistopäivien aikana alkoi näyttäytyä yhä epätodennäköisemmältä, että olisi yhtä oikeaa polkua asianajotoimiston työntekijäksi. Juridiikka limittyy tavallaan kaikkiin elämän osa-alueisiin, joten asianajotoimistojen assistenttien luovat ja monimuotoiset taustat tuovat varmasti ainutlaatuista ymmärrystä alalle.

Veera Voutilainen, asianajosihteeri ja oikeustieteen opiskelija