Rikosvahinkojen korvaaminen

"Olen joutunut pahoinpidellyksi ja nyt käräjäoikeus tiedustelee mitä korvausvaatimuksia minulla on." Useimmiten rangaistuksen vaatimisesta tekijälle huolehtii syyttäjä, mutta rikoksen uhrille jää vastuu omien korvausvaatimustensa ajamisesta. Rikosvahingot ja niiden korvaaminen on yleinen yhteydenoton aihe toimistoomme.

Asia saattaa tuntua hankalta, koska ihmisillä on harvoin kokemusta tai tietoa siitä, minkälainen ja suuruinen korvausvaatimuksen tulisi olla, mitä vahinkoja voidaan korvata ja mitä vaatimuksen esittäminen ylipäätään merkitsee. Erityisesti väkivaltarikosten osalta mikään korvaus ei itsessään hyvitä tekoa tai voi korvata kaikkia teon seurauksia uhrille, mutta useimmiten uhri kokee oikeutensa turvatuiksi ja lopputuloksen oikeudenmukaiseksi kun hänen kärsimänsä vahingot selvitetään ja hän saa niistä jotakin kompensaatiota.

Asianomistajalla (rikoksen uhrilla) on oikeus käyttää lakimiestä apunaan koko rikosprosessin ajan aina rikosilmoituksen tekemisestä ja poliisin esitutkinnasta asian oikeuskäsittelyn päättymiseen saakka. Useimmissa tapauksista lakimiesavun käyttö on asianomistajalle maksutonta ja lakimiehen palkkio maksetaan valtion varoista tai oikeusturvavakuutuksesta. Rikosvahinkojen selvittäminen ja korvausvaatimusten laatiminen ja ajaminen on lakimiesavustajan keskeisimpiä tehtäviä.

Väkivalta- ja seksuaalirikosten uhreille aiheutuu rikoksesta moninaista inhimillistä kärsimystä ja negatiivisia seurauksia ja voi olla vaikea hahmottaa milloin kyse on korvauskelpoisesta vahingosta. Uhrille on saattanut aiheutua teosta kipua ja särkyä, psyykkisen tilan järkkymistä, henkistä kärsimystä, sairaanhoito- ja lääkekustannuksia, ansionmenetystä töistä poissaolon vuoksi, matkakustannuksia ja muita asian selvittämiseen liittyviä taloudellisia kuluja. Henkirikosten osalta kuolleen omaisten korvausvaatimukset voivat liittyä kärsimyksen lisäksi muun muassa hautauskuluihin ja elatuksen menetykseen.

Asianomistajalla on oikeus vahingonkorvaukseen rikoksen johdosta kärsimästään vahingosta. Korvauksia sääntelee vahingonkorvauslaki, jonka mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen tarpeellisista sairaanhoitokustannuksista ja muista tarpeellisista kuluista, ansionmenetyksestä, kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta sekä pysyvästä haitasta. Kivulla tarkoitetaan äkillistä, tiettynä hetkenä ilmenevää tunnetta ja säryllä pidempikestoista tunnetta. Korvauksen arviointiin vaikuttavat erityisesti henkilövahingon laatu ja vaikeusaste, sen edellyttämä hoito sekä haitan kestoaika.

Pysyvä haitta tarkoittaa henkilövahingosta aiheutunutta pysyväksi jäänyttä tai jääväähaittaa kuten vammautumista tai kosmeettisena haittana arpea kasvoissa.  Korvauksen arviointiin vaikuttaa vahinkoa kärsineen ikä ja sitä korottavana tekijänä voidaan lisäksi ottaa huomioon vahinkoa kärsineelle aiheutunut elämänlaadun erityinen heikentyminen.
Joissain tapauksissa korvattavaksi voi tulla myös henkinen kärsimys. Kärsimyskorvaukseen on oikeus esimerkiksi sillä, jonka vapautta, rauhaa, kunniaa tai yksityiselämää on rangaistavaksi säädetyllä teolla loukattu tai jonka henkilökohtaista koskemattomuutta on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu. Kärsimyskorvaus määrätään sen kärsimyksen perusteella, jonka loukkaus on omiaan aiheuttamaan ottaen erityisesti huomioon loukkauksen laatu, loukatun asema, loukkaajan ja loukatun välinen suhde sekä loukkauksen julkisuus. Pääsääntöisesti pahoinpitelyrikoksissa ei kärsimys tule korvattavaksi, mutta esimerkiksi seksuaalirikosten, vapauden riiston, kunnianloukkauksen ja laittoman uhkauksen osalta kärsimyskorvauksia usein tuomitaan.

Henkilövahinkojen johdosta tuomittavista vahingonkorvaussummista voi katsoa suuntaa-antavia arvioita Henkilöasiain neuvottelukunnan suosituksista, joissa on hyvinkin yksityiskohtaiset suositukset erilaisten vammojen korvausasteikoista. Esimerkiksi alaleukaluun hyväasentoisesta, vakaasta murtumasta suositettu korvaus on 1500-2500 euroa. Tuomioistuin ei ole sidottu suosituksiin, mutta niillä on vahva oikeuskäytäntöä ohjaava vaikutus. Pätevä lakimiesavustaja osaa arvioida oikeasuhtaisen vaatimuksen kokemuksensa ja oikeuskäytännön perusteella. 

On hyvä tietää, että asianomistaja ei ole sidottu poliisille esitutkinnassa ilmoittamiinsa korvausvaatimuksiin vaan hän voi muuttaa niitä prosessin myöhemmässä vaiheessa. Eiväthän monet vahingot tai niiden suuruus edes ole tiedossa heti rikoksen tapahduttua. Korvausvaatimuksen tueksi on hyvä säilyttää kaikki vahinkoa koskevat kuitit ja lääkärinlausunnot. Lakimieheen on hyvä olla yhteydessä ajoissa ennen istuntokäsittelyä myös siksi että hän osaa arvioida mahdollisen lisäselvityksen kuten uusien lausuntojen hankkimisen tarvetta.

Tuomioistuin voi tuomiossaan velvoittaa vastaajan maksamaan korvauksia asianomistajalle. Tuomittujen korvausten maksamisesta voi sopia suoraan hänen kanssaan, lakimiehen mukana ollessa hänen välityksin, tai pyytää ulosottomiestä perimään niitä. Uhrin ei kuitenkaan tarvitse alkaa perimään korvauksia itse vaan hän voi hakea korvauksia useimmissa tapauksissa korvaushakemuksella Valtiokonttoriin, jolloin valtio huolehtii korvausten perimisestä tekijältä jälkikäteen. Prosessi turvaa uhrin vahingonkorvausoikeutta hyvin, mutta Valtiokonttorihakemuksen käsittely on kuitenkin hidasta ja korvauksen määrää pienentää omavastuuosuus eikä Valtiokonttori ole korvauspäätöksessään sidottu tuomioistuimen ratkaisuun. Lakimiesavun käytöllä myös korvausten periminen tehostuu.