Lapsioikeus - huoltoriitoja ja sovittelua

Osallistuin 31.10.2016 Helsingin käräjäoikeudessa järjestettyyn lapsioikeudellisia asioita hoitavien lakimiesavustajien keskustelutilaisuuteen. Lapsioikeudellisilla asioilla tarkoitetaan lapsen huoltoa, asumista, tapaamisoikeutta ja elatusta koskevia asioita, joista päättäminen ajankohtaistuu usein vanhempien eron yhteydessä. Valtaosa asioista sovitaan vanhempien kesken, usein lastenvalvojan tai perheasianneuvonnan avustuksella. Vain noin 4 % eroavista vanhemmista päätyy niin vaikeaan riitaan lapsia koskien, että asia on vietävä käräjäoikeuteen. Joskus lapsen arkea hankaloittava riita ei lähde purkautumaan muuten kuin viranomaisteitse käräjäoikeuden johdolla. Jos esimerkiksi lapsen tapaamiset ovat olosuhteista tai vanhempien menettelystä johtuen kokonaan estyneet on käräjäoikeus ainoa toimivaltainen taho antamaan asiasta määräyksen mikäli vanhemmat eivät pääse sopuun. Lapsioikeuteen perehtyneen lakimiesavustajan käyttö on yleistymässä myös käräjäoikeuden ulkopuolella.

Lapsioikeudelliset asiat ovat hyvin henkilökohtaisia ja tunnepitoisia, kyse on usein perheiden suurista, arkea mullistavista päätöksistä. Huolto- ja tapaamisriitoihin liittyvät usein väistämättä parisuhteen päättymiseen liittyvät katkerat tunteet. On hyvä tietää, että huoltoprosesseissa se vanhempi on useimmiten vahvempi, joka kykenee jättämään toista vanhempaa koskevat katkerat tunteensa sivuun ja kunnioittamaan myös toisen vanhemmuutta. Vaikka kokemukset toisen huoltajan epäsopivuudesta (lähi)vanhemmaksi ovat aitoja on muistettava, että lain mukaan lähivanhemman on kyettävä turvaamaan lapsen läheiset välit myös toiseen vanhempaan.

Prosessi käräjäoikeudessa

Lapsiprosessien kesto käräjäoikeudessa on valitettavan pitkä. Täysimittainen prosessi valmisteluistunnosta, sosiaalitoimen olosuhdeselvityksinen kautta laajaa todistelua sisältävään pääkäsittelyyn kestää helposti Helsingin seudun käräjäoikeuksissa reilusti yli vuoden. Vaikka joitain asioita voidaan ratkaista väliaikaismääräyksillä on pitkä epätietoisuuden tila hyvin piinaavaa kaikille osapuolille, etenkin lapselle itselleen. Nykyään kuitenkin suuri osa asioista käsitellään asiantuntija-avusteisessa tuomioistuinsovittelussa, mikä eroaa oikeudenkäynnistä myös käsittelynopeudeltaan. Asia etenee sovitteluun huomattaasti nopeammin. Sovittelu on hyvä vaihoehto silloin, kun vanhemmat kykenevät edes jonkinlaiseen keskusteluyhteyteen ja ovat molemmat motivoituneita sovinnon saavuttamiseen.

Lapsen kuuleminen on Suomessa vahvasti olosuhdeselvittäjien eikä käräjäoikeuden vastuulla toisin kuin monissa muissa maissa. Toivottavasti tulevassa lapsenhuoltolain uudistuksessa luodaan tehokkaampia kanavia lapsen kuulemiselle, nykyisin lapsen omat näkemykset ja toiveet jäävät prosessissa liian pieneen roolin. Suomi on saanut kansainvälisiltä ihmisoikeuksien toteutumista valvovilta toimielimiltä huomautuksia puutteista lapsen kuulemisessa. On huomattava, että lapsiasiat on aina ratkaistava lapsen edun mukaisesti, mutta se ei ole aina yhtenevä hänelle itselleen mieluisimman ratkaisun kanssa.

Minkä neuvon antaisin vanhemmille, jotka harkitsevat asian viemistä käräjäoikeuteen? Ennen asemasotaan poteroitumista on hyvä hengähtää ja miettiä mikä on toivottu lopputulos ja mitä ratkaisuvallan antaminen käräjäoikeudelle asiassa auttaa. Lakimiesavustajan puoleen on hyvä kääntyä aikaisessa vaiheessa jo sen selvittämiseksi mitkä ovat juridiset reunaehdot lapsen asioiden ratkaisulle ja mikä asiassa on oikeudellisesti merkityksellistä. Lakimiesavustajille jutut tulevat valitettavan usein jo hyvin tulehtuneessa tilanteessa, mikä on kyllä ihan ymmärrettävää. Sosiaalitoimen edustajat ovat kiinnittäneet huomiota siihen ongelmaan, etteivät monet vanhemmat tiedä lasten asioiden juridisia reunaehtoja. Väärien oletusten varassa toiminen voi lietsoa riitaa entisestään. Esimerkiksi yksinhuollon tai valvottujen tapaamisen vaatimisen edellytyksistä on hyvä päästä itse perille ennen kuin alkaa niitä vaatimaan.

Joskus akuutin riidan sijasta ongelma voi olla toisen vanhemman passiivisuus. Esimerkiksi etävanhempi, joka on lapsen yhteishuoltaja, voi olla niin huonosti tavoitettavissa tai haluton yhteistyöhön, että käytännön asioiden hoitaminen kuten lapsen koulunkäyntiin, terveydentilaan tai vaikkapa passiin hakemiseen liittyvät päätökset käyvät mahdottomaksi kun toisen huoltajan allekirjoitusta ei saada. Näissä tilanteissa, jos toinen vanhempi ei tosiasiassa kykene yhteistyöhön lapsen huollossa, voi yksinhuollon hakeminen olla perusteltua ja käräjäoikeus on toimivaltainen päättämään asiasta lopulta vaikka toinen vanhempi ei edes vastaisi yksinhuoltoa koskevaan vaatimuksiin.

Laiha sovinto on aina parempi kuin lihava riita

Lapsia koskevat asiat tulisi pyrkiä ratkaisemaan mahdollisimman nopeasti, kevyellä menettelyllä ja sovittelevasti. Lakimiesapu ja oikeudenkäynti nähdään kuitenkin usein omiin oikeuksiin pääsemisen välineenä eikä lakimiesapua juurikaan käytetä oikeudenkäynnin välttämiseksi. Vanhempien olisi hyvä hakea entistä rohkeammin myös oikeudellista apua perheen vaikeaan tilanteeseen ennen ongelmien kärjistymistä pattitilanteeksi.

Sovinnollista ratkaisua toivovat ja keskusteluyhteyteen kykenevät vanhemmat voivat myös kääntyä yhdessä lakimiesavustajan puoleen saadakseen kuulla oikeudellisesta pohjasta lapsen asioista päättämiseen. Toimistossamme on neuvottu vanhempia ja saatu aikaan paljon sopimuksia lapsen asioista myös käräjäoikeuden ulkopuolella. On kuitenkin hyvä huomata, että molempia vanhempia yhdessä neuvonut lakimies ei voi avustaa kumpaakaan vanhempaa mikäli asia riitautuu ja se täytyy viedä käräjäoikeuteen.

Emmi Wehka-aho