Huomio muistisairaiden asemaan

Arviolta 130 000 suomalaista sairastaa etenevää muistisairautta. Määrä kasvaa koko ajan väestön ikääntyessä.  Ilmiön laajuuteen nähden yhteiskunnallista puhetta muistisairauksista on hämmästyttävän vähän. Muistisairaudet aiheuttavat inhimillisen kärsimyksen lisäksi yhteiskunnallisia haasteita ja kustannuksia, joihin päättäjien on osattava varautua. Muistisairaan elämää läheltä seuranneena ja ikääntyvien ihmisten lakiasioita hoitavana juristina olen nähnyt kuinka heikko muistisairaiden asema on.

Riitta Burrell STM:stä muistuttaa vammaisten oikeuksia koskevassa uutisessa, että toisin kuin kehitysvammaisten osalta, ei laissa säädetä rajoitustoimenpiteistä muistisairaita koskien.  Kuitenkin jo 20.000 muistisairasta on erilaisten rajoitusten kohteena.  Jutussa kerrotaan, että muistisairaiden elämää rajoitetaan nykyään muun muassa sitomalla tuoliin, nostamalla sängyn laidat ylös, poistamalla soittokello ja lukitsemalla ovet (HS 20.2.2015). Jokaisen vanhuksen ihmisarvoa ja itsemääräämisoikeutta olisi kunnioitettava, oli hänen terveydentilansa mikä vain.

Sosiaali- ja terveyspalveluissa on panostettava muistioireiden varhaiseen tunnistamiseen. Muistisairauksiin liittyy myös paljon oikeudellisia ja eettisiä ongelmia, esimerkiksi sairastuneen edunvalvontaa ja hoitotahtoa koskien. Julkinen holhoustoimi on pahoin ruuhkautunut ja edunvalvojien asiakasmäärät kasvaneet niin suuriksi, että iäkkäitä asiakkaita on jäänyt jopa heitteille. Valtio on pyrkinyt vastaamaan lisääntyneeseen edunvalvonnan tarpeeseen säätämällä vuonna 2007 voimaan tulleen lain edunvalvontavaltuutuksesta. Kyseessä on järjestely, jossa ihminen voi ennakolta valtuuttaa haluamansa henkilön hoitamaan asioitaan sen varalta, ettei siihen enää itse vanhana pysty. Malli on hyvä, mutta sitä ei ole vielä osattu kovin laajasti hyödyntää. 

Muistisairauksien lisääntyessä yleistyvät myös tilanteet, joissa esimerkiksi pankkiasioinnissa, tai tavaroita tai palveluja myytäessä, vastassa on muistisairautta sairastava asiakas.  Tietoisuutta muistisairauksista ja niiden aiheuttamista oikeudellisista ja tosiasiallisista rajoitteista toimintakyvylle on lisättävä ja pyrittävä ehkäisemään muistisairaiden heikon aseman hyväksikäyttöä. Esillä on ollut paljon tapauksia, joissa muistisairasta vanhusta on, tahallisesti tai huolimattomasti toimien, huijattu erilaisiin kuluttajasopimuksiin tai lehtitilauksiin.

Hyvän, ihmisarvoisen vanhuuden takaaminen kaikille tulee olemaan tulevaisuudessa väestön ikääntyessä yhä vaikeampaa. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat ne vanhukset, jota eivät muistisairauden vuoksi pysty itse etuaan valvomaan. Muistisairaiden asemaan on kiinnitettävä enemmän huomiota.